perjantai 31. tammikuuta 2014

Narttu

Juniorista tuli narttu 16.1.2014, kun ensimmäinen juoksu alkoi. Laita sille housut ystävät sanoivat. Justiinsa joo! Kyllä sitä voi teurastamossa runsaan viikon elää, ajattelin ja otin matot pois lattialta.

Meilläpäin karkailee kotoaan kaksi isoa rotweilerurosta. Fiksuna tyttönä ajattelin, että sinnepäin, missä nuo heput tuppaavat kulkemaan, en ainakaan lenkille mene. Enkä mennyt. Mitä siinä olisi nappipäivaisen nartun kanssa tehnyt, jos kaksi 40-kiloista kollia olisi halunnut maailmaan valkoisia rotweilereita. 

Kaikki siis hyvin, kunnes lähdin työmatkalle. Kun illalla soitin kotiin, kuulin, että portti oli epähuomiossa jäänyt lapsenlapsien sisään tullessa auki. Kun isänsä sitten tuli lapsia hakemaan, hän huomasi avonaisen portin vanhuksen istumassa tyyriinä portailla, mutta junioria ei näkynyt missään. Niinpä niin! Ainakin 20 minuuttia se oli kyliä luuhannut eikä takaisin juostessaan tuhatta ja sataa suostunut kertomaan, oliko miehenpuolikkaan matkallaan löytänyt! Jos oli niin noin 60 päivän päästä voin pentuja katsellessani miettiä, kenen naapurin ovikelloa menen soittamaan ja kertomaan ilosanoman.


tiistai 31. joulukuuta 2013

Muistamaton mummo

Kasvattaja toivoi, että veisin juniorin ainakin muutamaan näyttelyyn. Lupasin tehdä niin. Vein sen pentunäyttelyyn ja tuomari piti sitä erittäin lupaavana :).

Kesän lopulla ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja ilmoitin juniorin messuhallin näyttelyyn lauantaiksi ja sunnuntaiksi. Kolme näyttelyä on muutama, eikö vain.

Joulukuun alussa jouduin suunnittelemaan työmatkaa Vilnaan ja totesin työkaverilleni, ettei kyllä lennetä Air Balticilla Riikan kautta, vaan suoraan Finnairilla ja tarjouslennolla, joka lähtee lauantaina, nautitaan Vilnasta sunnuntaina ja tehdään töitä maanantaina. Ostimme liput, niitä ei voinut peruuttaa, varasin koirille hoitopaikan Juppsgardista ja kaikki oli hyvin, kunnes kaiken tämän jälkeen muistin, että olen ilmoittanut juniorin kahtena päivänä näyttelyyn juuri samaksi viikonlopuksi, kun olin järjestänyt itselleni matkan Vilnaan. Sillä lailla muistamaton mummo toimii. Elää puhelimen kalenteri raamattuna. Mitä sinne ei ole kirjoitettu, ei ole olemassa. Näyttely oli jäänyt merkitsemättä.

Valjastin puolipakolla kaksi ystävääni viemään koiran näyttelyihin. Ihan turhaan. Siellä juniori häntä kaarella oli saanut tuomarit miettimään, miltä valkkarin tulee näyttää. Onneksi kauneus on aina katsojan silmässä!


Vain yksi kukka!

Minulla on vain yksi kukka, joka ulkoilee aina kesän pihalla ja nauttii silloin elämästään, sillä minä olen onneton sisäkukkien hoitaja. Olen aina ollut, en yksinkertaisesti muista kastella niitä. No, tuo valkoisia kukkia aina kesän jälkeen pukkaava joulukaktus asustaa olohuoneessa sivupöydällä ja saa siis vettä epäsäännöllisen epäsäännöllisesti. 

Lähdin yhtenä päivänä kauppaan ja jätin koirat kotiin. Kun tulin takaisin, koirat tulivat iloisesti vastaan, niillä oli ollut tosi hauskaa. Niin ainakin kuvittelen, sillä kun vilkaisin olohuoneeseen, olohuoneen villamatto oli kokonaan mullan peitossa, ainoa kukkani keskellä multaa ja ruukku ehjänä sen vieressä. Oletan, että ne ovat juosseet pitkin olohuonetta, pudottaneet kukan ja koska juniori rakastaa kaiken kantamista, se on ottanut ruudun suuhunsa ja juossut se suussa pitkin mattoa ja samalla pudottanut ruukusta kaikki mullat matolle. 

Tämän ainoan kerran olin iloinen siitä, että kastelen kukkaa niin huonosti. Multa oli kuivaa ja oli kaikki imuroitavissa pois :).

Kukka sai uuden mullan ja vettä. Mitä sitä muuta sanomaan, kuin että loppu hyvin, kaikki hyvin!

sunnuntai 11. elokuuta 2013

BÄÄÄÄÄH!

Karkkilassa ihanalla paikalla on koirallisen ihmisen paratiisi! 

Eikun auton nokka kohti Karkkilaa ja testaamaan, mitä Juniori sanoo lampaista. Sanoi ainakin remmin päässä, että aika ihania, leikitäänkö?
Ei ainakaan pyrkinyt niitä syömään missään vaiheessa:).
Ei muuten syönyt talon kissaakaan!
Paimennuskyvyistä en menisi kyllä takuuseen.

Kiitokset vielä kerran sukulaisille lampaiden "lainasta".







maanantai 5. elokuuta 2013

Leirilläkin oltiin!

Meidän vuoro on seuraavaksi!


                             Jäljet oikein videoitiin, ne löytyvät 
                             youtubesta nimellä:

                             Ami and track1 ja Ami and track2.
                             



                                           Kyllä minäkin isona ehkä!


                                           Hei - ei tää oo makkaraa!

                                         
                                            Löysihan omistaja peukalolle oikean paikan 
                             housujen sivusaumasta - tai ainakin sinnepäin!

   

                             
                            Oli siellä kavereitakin!

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Ken on maassa kaunehin?

Siis minä, joka en ole koskaan näyttelyistä perustanut, olen luvannut viedä juniorin näyttelyyn. Handleri ylipuhuttuna, koira buunattuna, lauantaina kehään Tuomarinkartanoon ennen puolta päivää. 

Kauneus on katsojan silmässä!


Mitä näyttelyssä sitten tapahtui? Edellisiltana juniori teki venyttelyharjoituksia näyttelyä varten nukkuen ja niiden ansiosta oli näyttelypäivänä tuomarin mielestä kaunis ja handlerin myötävaikutuksella riekkumaton!




Murkku



Että voi ihmistä ärsyttää murkkuikäinen koira. Kaikki se näkee, kaikki se puhkuu, kuulo on mennyt, kimmoisa kun mikä, keksii nekin asiat, joita omistaja ei koskaan uskonut sen keksivän. Kaikilla koirillani on ollut tuo murkkuikä, miten on mahdollista, että sen ärsyttävyyden kymmenessä vuodessa unohtaa.

Olimme jälkileirillä, juniori osoitti hyvää nenää, kyllä tuntui mukavalta. Kun tulimme kotiin ja menimme jäljelle, into oli muuttunut nenää suuremmaksi ja moppe pyöri kuin häkkyrä jäljen päällä. Minä katsoin silmät pyöreänä, että MITÄ, mihin katosi jälkikoira yhdessä yössä. Ja sitten analysoimaan, liian nälkä, liian tuore jälki, liian lyhyt jälki jne, kunnes hermot menivät pohtimiseen ja päätin pitää muutaman päivän tauon ja tarttua vaikka puhelimeen. Onneksi minua viisaampia ihmisiä on olemassa.

No jotain hyvää, koirat pitävät uimisesta. Kun vanhus suorittaa uimista hakemalla sprintterin vauhdilla veteen heitettyä damia, juniori hyppää veteen ja ui sydämensä ilosta. Se ei taida suorittaa mitään. Sekö minunkin pitäisi vielä vanhoilla päivilläni oppia - luopua suorittamasta.

Uusi päivä, uudet kujeet, jospa todellakin valitsisin tällä kertaa toisin. Olla rennosti läsnä itselle ja muille, mikäs sen mukavampaa!